keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Kärsiä vai ei?

Ensiksi tuoteseloste, ettet pelästy. Tämä ei tule olemaan potilasblogi, jossa käyn läpi eri sairauksiani. Mutta tulen toki viittaamaan omiin kokemuksiini myös sairauksien suhteen näissä kirjoituksissa. Taustojen ymmärtäminen on usein välttämätöntä.
Ennen joulua olin jälleen leikkauksessa aivokasvaimen takia. Tällä kertaa kaikki saatiin pois, mikä on harvinaista. Yleensä joudutaan jättämään vähän jäänteitä koska kaikkea ei saada pois ilman että tervettä kudosta/solukkoa myös poistetaan. Minulla oli (ja on edelleen) meningeooma, aivokalvon kasvain. Ongelma on että minun nimenomainen versioni meningeoomasta uusiutuu jatkuvasti. Minulla on todennäköisesti syöpäkudosta ainakin vasemmassa aivolohkossani. Se ei näy magneettiröntgenissä ennen kuin se tekee ”nystyrää”. Sitä voisi mielestäni verrata sienirihmastoon mitä esiintyy yleisesti luonnossa mutta sitä ei näe ennen kuin se kasvattaa sienen. Ja sitten minun tapauksessani lekurit poistavat nystyrän joko leikkauksen avulla tai kerralla annettavan sädetyksen avulla. Tähän mennessä on poistettu kaiken kaikkiaan 9 kpl, mutta osa niistä on saman nystyrän uusiutumista/uudelleen kasvua. En muista mitä on mitä (sattuneesta syystä J) joten lasken ”löydöksiä” oli ne sitten vanhoja tai uusia sellaisia.
Minulla on pitkä lääketieteellinen CV johtuen myös muista sairauksista. Olennainen sairaus tässä yhteydessä on leukemia, jota sairastin talven ja kevään 1982-83. Diagnoosi tehtiin tammikuussa -83. Toukokuussa -83 sain luuydinsiirron siskoltani jota edelsi kokokehon sädetys. Siihen aikaan kyseinen hoitomuoto oli vielä uutta, ja sädetys sen mukaisesti erittäin perusteellista. Luultavasti tämä sädetys johti siihen, että minulla todettiin ensimmäinen aivokasvain tasan 20 vuotta myöhemmin, tammikuussa 2003. Monet saman hoidon 80-luvulla saaneet ovat myös saaneet kasvaimia. (Muuten, jos sinulla tai läheiselläsi on leukemia niin älä pelkää. Hoidot ovat kehittyneet paljon ja sädetys pystytään nykyään kohdistamaan ja annostelemaan paljon paremmin.)
Silloin, 1983, ryhdyin myös tietoisesti seuraamaan Jeesusta. Olin toki käynyt rippikoulun edellisenä kesänä ja sen jälkeen tullut mukaan luterilaisen seurakunnan nuorisotyöhön. Kyseessä oli luterilainen silloinen Luukkaan ruotsinkielinen srk Helsingissä. Nykyisin srk:ien yhteen liittämisien jälkeen se tunnetaan nimellä Petrus. Silloin (kuten nykyäänkin!) toiminta oli vireätä ja oikean suuntaista. Jeesus oli selkeästi toiminnan keskipisteenä. Minä olin mukana toiminnassa, mutta ratkaisevaa askelta en ollut vielä osaltani ottanut. Sitten sairastuin leukemiaan ja jouduin Lastenklinikan osasto 10:n eristyshuoneeseen. Sitä kiersi silloin parveke, ja muistan vielä miten seurakunnan nuoret tulivat tervehtimään ja laulamaan minulle paukkupakkasilla. Kiitos siitä! Tulin niin kutsutusti uskoon eräänä iltana yksinäisyydessä, mutta ei siitä enempää tällä kertaa. Siitä lähtien olen pyrkinyt seuraamaan Jeesusta ja oppimaan hänestä sekä Isä Jumalasta ja Pyhästä Hengestä enemmän. Menestys tässä oppimisprosessissa on vaihdellut vuosien varrella, mutta sitä päätöstä tulla Jumalan orjaksi en ole koskaan katunut. En todellakaan!
Heti uskoon tulemiseni jälkeen en myöskään välittänyt siitä jos paranen tai en. Tiesin niin sanotusti loppuosoitteeni, mikään muu ei merkinnyt mitään. Jumala kuitenkin paransi minut. Minulla oli etuoikeus saada esirukousta lukuisien henkilöiden kautta. Luukkaan seurakunta oli myös tunnettu esirukousilloistaan, joita veti Ulla-Christina Sjöman tiimeineen. Nämä illat jatkuvat edelleen! En ole tavannut kaikkia jotka rukoilivat minun puolestani 1983, mutta olen heille kaikille erittäin kiitollinen. Jumala paransi minut, siitä minulla ei ole epäilystäkään. Sain kokea monia selkeitä rukousvastauksia sairaalassa (välittömiä kivun poistoja jne). Jumala käyttää myös lääketiedettä, niin kuin teki osittain myös minun tapauksessani. Mutta tiedän vuorivarmasti, että Jumala paransi minut väliintulollaan. Sen jälkeen olen elänyt tavallaan laina-ajalla. Ja se on ollut hyvää aikaa! Olen mennyt naimisiin aivan ihanan naisen kanssa. Olemme adoptoineet 2 uskomatonta lasta. Olemme saaneet viettää erittäin rikasta aikaa Jeesuksen opetuslapsina.
Tunne siitä että olen perillä ja mikään muu ei merkitse mitään on minulla vielä, mutta vaimoni ja lasteni takia en ole vielä valmis kuolla. Ja minulla on halu, suorastaan vatsaa vääntävä nälkä, nähdä enemmän Jumalan valtakunnan tulemisen merkkejä jo tässä ajassa! Haluan nähdä paljon enemmän ihmeitä ja parantumisia kuten muualla maailmassa tapahtuu. Mutta ennen kaikkea haluan nähdä kaikkein suurimman ihmeen, ihmisen uudelleen syntymisen! Paljon!  
Monelle se, että sairastuin uudestaan, osoittaa minun väitteeni Jumalan leukemiasta parantamisesta vääräksi. Mutta ajattele hetki. Raamatun mukaan kuolema on viimeinen Jeesuksen vihollisista jonka Hän kukistaa (1 Kor. 15:26). Siihen asti elämme kahden todellisuuden valossa. Jeesus tuli ja osoitti elämällään sen miten me myös voimme elää Pyhän Hengen avulla. Jeesus lunasti meidät synnin orjista Jumalan orjiksi kuolemansa kautta. Tämän Hän teki kuolemalla häpeällisesti kidutuskuoleman ristillä lunastaen meidät jotka uskomme Häneen vapaiksi. Mutta ei siinä kaikki! Me saamme etuoikeuden todistaa Jeesuksesta ja kärsiä maailman vihan eri muodoissaan siihen asti kunnes Hän tulee takaisin tuoden valtakuntansa täyteyden mukanaan. Silloin saavat lähtöpassin ikuiseen kadotukseen niin saatana enkeleineen kuten ne kaikki jotka eivät ole suostuneet vaihtamasta herraansa synnistä Jumalaan.
Tämän takia me, jotka olemme pelastettu uskomme kautta Raamatussa itsensä ilmoittaneeseen Jumalaan, joudumme vielä kärsimään. Jos Jumala puhaltaisi pelin poikki nyt tarkoittaa se sitä, että ne meidän tutuistamme jotka eivät vielä ole tunnustaneet Häntä ainoaksi jumalakseen eivät näe tulevaa uutta luomakuntaa. Niin kauan kuin me elämme vajavuudessa, on meidän lähimmäisillä (siis kaikilla ihmisillä) mahdollisuus valita Jeesus Herrakseen. Me joudumme elämään samassa syntiinlankeemuksemme turmelemassa maailmassa, jossa joka päivä ihmisiä kärsii ja kuolee sairauksien, nälänhädän, sotien, rikosten ja muun pahan seurauksena.
Paranemiseni leukemiasta ei tarkoita että en voi sairastua aivokasvaimeen! Kuolleen herättäminen jälleen henkiin ei takaa sitä että hän ei voisi jäädä auton alle seuraavana päivänä, tai sairastua vakavasti! Jumalan valtakunta tuli jo Jeesuksen neitseestä syntymisen, elämän, ristikuoleman ja ylösnousemuksen kautta. Se tulee jatkuvasti kun me Hänen seuraajansa teemme Hänen tekojansa Pyhän Hengen voimassa. Ruokimme nälkäisiä, parannamme sairaita, luomme rauhaa ja tuomme oikeudenmukaisuutta sorretuille. Ja näitä tekoja tehdessämme kerromme Hänestä, joka rakasti koko maailmaa niin suunnattomasti, että sen (= meidän) vielä ollessa Hänen vihollisiaan Jeesus kuoli puolestamme sovittaen syntimme.
Miksi emme näe enemmän ihmetekoja länsimaissa? Onko se siksi, että Jumala haluaa herätellä meitä ”pakkosiirtolaisuuden” kautta olemaan se joksi meidät on kutsuttu? Vallankumousliike! Kukaan ei voi palvella samanaikaisesti kahta herraa (Matt. 6:24).

perjantai 3. joulukuuta 2010

Tästä se alkaa!

Ystävien esimerkki ja oma pakertaminen sekä väitöskirjan että joidenkin muiden kirjoitushankkeiden kanssa on siis johtanut lopulta tähän. "Tämä" on bloggaamiseni aloitus. Pitkän pohdinnan jälkeen olen päätynyt yrittämään jakaa ja vastaanottaa ajatuksia ja ideoita bloggauksen avulla. Tarkoitukseni on keskittyä (toivottavasti tulevissa) kirjoituksissa eri Jeesuksen opetuslapsena olemisen haasteisiin ja siihen liittyviin  kysymyksiin. En tarkoituksella rajaa kirjoittamistani sen enempää. Siis pohdintaa virran varrelta - Jordanin rannalta. (Katso Joosua 4:1-7). Nimi syntyi erään kanadalaisen kristityn taiteilija-ystävän maalauksesta. Siinä 12 miestä kuvataan kantamassa kiviä niin, että heidän kasvonsa ei näy. Siinä yhdistyvät moni minulle merkityksellinen asia. Sen muistaminen mitä Jumala on tehnyt. Mutta myös tekeminen, Jumalan tahdon toteuttaminen käytännön tekojen kautta. Ja vesi on merkinnyt myös muutoin paljon minulle. Sekä perhokalastuksen ja merivesi-akvaario harrastusten kautta (jotka ovat nyt tauolla terveyssyistä, ikävä kyllä).

Tulen bloggaamaan aluksi suomen kielellä. Voisin myös kirjoittaa ruotsiksi tai englanniksi, mutta päädyin tähän ainakin näin aluksi.

Joten, nyt seuraa ensimmäinen koe. Millä aikavälillä saan ensimmäisen varsinaisen blogin aikaiseksi?